Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Maailman ympäri Kataloniassa: Suklaa-oliiviöljykakku

Söimme tällaista kakkua ensimmäisellä Priorin reissullamme ravintola Celler de l'Aspicissa Falsetissa. Kakku on täyttä suklaata, ja sen päälle ripotellaan suokakiteitä ja lorotellaan reilulla kädellä oliiviöljyä.

Suklaakakku
100 + 50 g suklaata (80 %)
3/4 + 1/4 dl oliiviöljyä
3 munaa
1 dl sokeria
50 + 20 g mantelijauhoa
1 oksa tuoretta rosmariinia
Sormisuolaa


Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Erota keltuaiset valkuaisista. Laita kastikekattilaan 3/4vdl oliiviöljyä ja 100 g suklaata, lämmitä matalalla lämmöllä levyllä kunnes suklaaon sulanut. Laita sivuun jäähtymään hieman. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. (Laita ripaus suolaa ja tippa etikkaa joukkoon niin saat kovemman vaahdon.) Vatkaa sitten keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Valuta suklaa-öljyseos keltuaisvaahtoon jatkuvasti vatkaten. Sekoita joukkoon mantelijauho ja pieneksi hakattu rosmariini. Kääntele lopuksi valkuaisvaahto seokseen. Voitele 18 cm irtopohjavuoka oliiviöljyllä ja jauhota mantelijauholla. Kaada kakkutaikina vuokaan ja paista noin 40 min uunin alatasolla. Jäähdytä, irrota vuuasta. Tee kuorrute sulattamalla 50 g suklaata ja loppu oliiviöljy. Kaada kakun päälle. Ripottele päälle reilusti sormisuolaa.

Leikkaa kakku annospaloiksi, kaada juuri ennen tarjoamista päälle oliiviöljyä.

Koska olemme ihastuneet kakkuun Prioratin Falsetissa, on enemmän kuin sopivaa suositella viiniksi Agricola Falset-Marçan valmistamaa makeaa Garnacha-viiniä, Etim verema tardanaa. Rypäle on sama kuin Banyulsin päälajike, mutta tätä viiniä ei ole väkevöity vaan makeus tulee osin kuinvatuista, konsentroituneista rypäleistä. Viini on  makea, mausteinen, tummamarjainen ja se on kuin tehty suklaan pariksi!

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Maailman ympäri Kataloniassa: Suquet de peix i marisc

Katalonialla on pitkä pätkä välimeren rantaviivaa, ja siksi mereneläviä on tarjolla varsin kattavasti. Vierailut rannikon kaupunkien ja kylien aamuisille kalatoreille ovat olleet upea kokemus, joka kaikkien kalan ystävien pitäisi kokea. Tuoreista raaka-aineista syntyy yksinkertaisia mutta uskomattoman maukkaita ruokia, joita voisi syödä niin paljon että napa repeää. Nyt esittelemme Katalonialaisen version yhdestä pitkäaikaisesta suosikistamme, tomaattisesta kalakeitosta.

Suquet de peix i marisc


500 g kiinteitä perunoita
3 sipulia silputtuna
7 kynttä valkosipulia
4 tomaattia
3 rkl tomaattipyrettä
3 laakerinlehteä
hyppynen saharmia
fenkolinsiemeniä
1 dl persiljasilppua
10 valkopippuria
2 dl valkoviiniä
litra kalalientä
0,5 dl siiderietikka tai 2 dl viiniä
1 dl oliiviöljyä
500 g vaaleaa kalaa kuten kuhaa, seitä tai turskaa
500 g sinisimpukoita
10 jättirapua

Silppua sipulit ja valkosipulit. Laita 1 sipuli  ja 2 valkosipulinkyttä toiseen kattilaa, lisää litra vettä, 1 tl suolaa ja etikka tai 2 dl viiniä ja 1 tl fenkolinsiemeniä ja valkopippurit. Laita tämä simpukankeittoliemi porsemaan.

Laita toiseen suureen kattilaan 2 sipulia ja oliisiöljy. Kuullota pari minuuttia, lisää 5 kyttä valkosipulia ja jatka kuullotusta pari minuuttia. Kaada sekaan viini, lisää tomaattipyre. Keitä minuutti. Lisää kalaliemi ja 5 dl vettä. Lisää pilkotut tomaatit ja perunat sekä laakerinlehdet ja sahrami ja 1 tl suolaa. Keittele tunti hiljaisella lämmöllä.

Koputtele simpukat läpi ja heitä pois sellaiset, jotka eivät sulkeudu. Heitä simpukat keittoliemeen ja laita kuumalle levylle kunnes liemi kiehahtaa. Ravistele, laita levylle ja toista ravistelu. Lisää lopuksi ravut sekaan ja anna olla kunnes ravut punertuvat. (Jos käytät valmiiksi kypsiä rapuja, voit lisätä ne lopussa suoraan keittoon.) Nostele simpukat liemestä, jätä 10 simpukkaa koristeeksi ja ota muista lihat erilleen.

Pilko kala, lisää keittoon kalanpalat, simpukat ja ravut. Anna kiehua kovalla lämmöllä 5 minuuttia. Kauho lautaselle, lisää päälle persiljasilppua ja tarjoa leivän kanssa.

Juomasuositus


Viiniksi suosittelemme hieman runsaampaa viiniä Montsantista. Celler del Masroig on laadukkaita viinejä tuottava, 1917 perustettu satavuotias ko-operatiivi. Sola Fred Blanc on sekoite macabeoa ja garnacha blancaa. Viini on raikas, kohtalasen hedelmäinen, valkokukkainen ja yrttinen. Suussa viini on melko täyteläinen, tässä riittää runkoa runsaan keiton pariksi.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Jermann Vinnae Ribolla Gialla

kuva: www.jermann.it/en/
Jermannin viinitalo sijaitsee Italian koillisosassa Friuli Venezia Giulian alueella. Talon perustanut Anton Jermann oli kotoisin Itävallan Burgenlandista, josta hän päätyi Slovenian kautta Friuliin Collion alueelle. Viinitila on pysynyt suvun omistuksessa, ja 1970-luvulta lähtien se on Silvio Jermannin ohjaksissa laajentunut voimakkaasti: Nykypäivänä tilaan kuuluu 160 hehtaaria viinitarhoja, joilla kasvaa alueen perinteisiä lajikkeita mutta myös kansainvälisiä tulokkaita.

Ribolla Gialla on alueen perinteinen lajike, ja sen viljelystä on merkintöjä jo 1200-luvulta. Lajikkeen juuret ovat mahdollisesti Kefalonian saarella kreikassa, missä sitä kutsutaan Robolaksi. Lajike on aromeiltaan sitruksinen ja kukkainen, ja se tuottaa varsin hapokkaita ja raikkaita keskitäyteläsiä viinejä.

Vinnae on pääasiassa Ribolla Giallaa, mausteena Tocai Friulianoa ja Risling Renanoa. Rypäleet kasvavat Collion alueella hiekkakiven ja rapautuneen kalkkikiven seosta. Alue sijaitsee kukkuloilla Alppien juurella melko lähellä Adrianmeren rannikkoa, josta puhaltavat viileät tuulet auttavat säilyttämään rypäleissä hyvän hapokkuuden. Osa viinistä kypsyy puoli vuotta Slavonialaisessa tammessa.

Väriltään viini on kullankeltainen ja keskisyvä+. Tuoksussa savuisuutta, vihreää yrttisyyttä ja kukkaisuutta, hentoa melonia ja eksoottista sitrushedelmää. Maku on melko täyteläinen, hunajameloni nousee makupaletilla ensin selvemmin esiin. Retronasaalisesti vihreä yrttisyys nousee hallitsevaksi aromiksi, ja jälkimaussa edellämainitut komponentin muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Jälkimaussa on aistivinaan myös makeutta, joka lienee todellisuudessa viinin alkoholin ja hedelmäisten aromien aikaansaama harha, jäännössokeria tässä tuskin on.

Nauttisin tätä mieluusti vaaleiden kalojen tai äyriäisten kanssa. Muistutti hieman nuorta, kuivaa ja hieman runsaampaa rieslingiä. Kokonaisuudessaan hyvä ja tasapainoinen, mineraalinen ja rakkaan hapokas viini.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Maailman ympäri ajankohtaisesti Kataloniassa!


Myönnetään, nyt mennään siitä missä aita on matalin. Aloitimme maailmanympärimatkan Espanjasta, koska sen ruokakulttuuri on italialaisen ohella meille kaikkein tutuin. Nyt kun olemme saaneet seurata uutisia Kalalonian kenties brexitiäkin sekasortoisemmaksi äityneestä itsenäisyyspyrkimyksestä, huomasimme että tosiasiassa meille tutuin "espanjalainen" ruokakulttuuri onkin itse asiassa katalonialaista: Olemme vierailleet alueella liki kymmenen kertaa ja syöneet kaikilla matkoilla mitä erilaisimmissa paikoissa loistavaa ruokaa. Niinpä päätimme esitellä marraskuussa 3 ruokaa, jotka ovat mielestämme erittäin tyypillisiä Katalonialle.

Alkuun: Pa amb tomaquet!


4 siivua maalaisleipää
2 kuorittua valkosipulinkynttä
2 mehukasta tomaattia
oliiviöljyä
merisuolaa

Paahda leivänsiivuja niin, että pinta saa aivan aavistuksen väriä. Leipien ei pitäisi tummua. Raavi sitten leipien pintaan makua valkosipulinkynnellä. Leikkaa tomaatit puoliksi, hiero reilusti sisustaa leivän pintaan. Valuta päälle vielä oliviöljyä ja ripottele halutessasi merisuolaa. Nauti alkupalana Cavan tai rosadon kanssa.

Juomasuositus


Viiniksi suosittelemme timantinkovan hinta-laatusuhteen omaavaa Juvé y Campsin Gran Reserva Brut Naturea alkon tilausvalikoimasta. Kyseinen viini on täysin kuiva, mutta siinä on cavalle tyypillistä runsasta hedelmäisyyttä joka yhdistyy hienosti pitkän pullokypsytyksen tuomaan paahteisuuteen. Tämä on meidän luottocavamme jota voimme suositella! Muita hyvinä pitämiämme katalonialaisia cava-tuottajia ovat Raventós i Blanc, Gramona, Agusti Torello-Mata ja etenkin Recaredo, jonka Turo d'en Mota on yksi upeimmista koskaan maistamistamme cavoista. Valitsetpa minkä tahansa näiden tuottajien viineistä et tule pettymään!

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ravintola Hella ja Huoneen joulumenu ja Pullon Henki-blogin juomaparit

Kuten hiljan kirjoitimme, pääsimme siis toistamiseen suunnittelemaan juomapareja Ravintola Hella ja Huoneen ruokalistalle. Nyt pääsimme siis itsekin maistamaan näitä tähän asti vain raaka-aineluettelon perusteella mielikuvina olleita annoksia ja näille mielikuva-annoksille parittamiamme juomia ihan todellisuudessa. Annokset olivat osin erilaisia kuin kuvittelimme, mutta ilmeisesti raaka-aineet kuteitenkin antoivat riittävän hyvän kuvan annosten makumaailmasta ja rakenteesta, sillä yhdistelmät toimivat mielestämme yllättävänkin hyvin.

Kun alun perin aloimme pohtia listan juomia, meillä oli jonkilaisia yleissuuntia: Ajattelemme, että pitkän menun syöminen ja sen juomaparien maistelu tulee olla tutkimusmatka makujen maailmaan, ja siten halusimme tuoda juomapareiksi myös sellaisia tuotteita jotka tarjoavat uudenlaisia makukokemuksia ja laajentavat käsitystä viinimaailman valtavasta kirjosta. Possulle voi aina yhdistää hieman makean rieslingin, mutta valtaosalle asiakkaista tämä on tuttua ja ennenkin koettua.

Heti ensi silmäys menuun lukitsi ajatuksen, joka oli muhinut heinäkuun Italian matkasta alkaen: Suomalaisten jouluruokien kanssa on pakko kokeilla Lambruscoa. Tämä Bolognan seudun pirskahteleva punaviinin on kärsinyt cocacola-viinin maineestaan eikä siitä ole ollut vakavasti otettavaksi pariksi fine dining-annoksille. Tämän totuuden halusimme riitauttaa siinä myös kohtalaisesti onnistuen.

Joulumenu alkaa fingerfoodeilla: silliä perunavaahdolla, maksapateeta, riimipeuraa ja mätimunkkia. Alkupalat ovat runsaanmakuisia, ja niissä oli hauskasti joulun elementtejä: Silli, maksapateen kanssa joulutortusta tuttu voitaikinalastu, munkissa mätiä. Näiden kanssa tarjottiin rutikuiva toscanalainen sangiovesestä valmistettu rosékuohuva, joka on tehty methode ancestrale-menetelmällä. Valmistustavan ansiosta sangiovesen marjaisuus ja terävä hapokkuus olivat säilyneet upeasti, ja viini hapokkuus leikkasi hienosti fingerfoodien rasvaisuutta. Ainoastaan maksapaté olisi kaivannut hieman makeampaa viiniä.

Ensimmäinen valitsemamme viini varsinaiselle menulle olikin sitten se Lambrusco: Fiorinin Becco rosso on lambruscoksi melko rakenteikas, sen tuoksu on sekoitus marjaisuutta ja vihreää yrttisyyttä. Tämä viini oli paritettu "rosollille", jossa oli graavilohta, pikkelöityä punajuurta ja omenaa. Annos oli rouskuvan maukas ja sen hienoudesta suuri osa tuli makujen ohella suutuntumasta. Viini toimi tälle hyvin, punajuuren makeus sai tukea viinin marjaisuudesta. Lisäksi annoksen rouskuva rakenne ja lambruscon kuplat olivat suutuntumana samansuuntaiset luoden jonkinlaista harmoniaa. Tästä viinistä sanottakoon vielä se, että alunperin suunnittelimme sitä annokselle jossa on possua ja lanttua. Jemmasimme viiniä lasiin tätä viimeistä pääruokaa varten, ja suosittelemme että teet samoin: Lambrusco ja villisika olivat erittäin vakavasti otettava pari!



Seuraaville kolmelle annokselle olimme juonineet saman juoman. Menu on pitkä ja juomia runsaasti, joten halusimme vaihtelua viinille. Olut olisi ollut tämän joululaatikkotkimaran luonnollinen pari, mutta se oli mielestämme liian ilmeinen. Päädyimmekin siis siideriin, mutta teimme siinä mielessä kompromissin että valitsimme eestiläisen Jaanihanson humaloidun, pullokypsytetyn artesaanisiiderin. Maistoimme tätä monopolin tilausvalikoimastakin löytyvää siideriä  kesällä ja totesimme sen olevan mainio ruokajuoma. Siideri toimikin kaikkien kolmen seuraavan annoksen kassa hyvin: Ensin korvasieniä, suppilovahveroita ja herkkusieniä sisältä sienisalaatti piimäkastikkeella, sitten toistaiseksi paras maistamamme perunalaatiko ikinä ja sitten vielä keittiössä toimivien Markus Rosenbergin ja Ilmari Saarikosken versio porkkanalaatikosta. Sienisalaatin vieno suolaisuus ja siiderin omena täydensivät toisiaan, mutta parhaiten siideri pääsi oikeuksiinsa laatikoiden kanssa: Perunalaatikossa oli voita ehkä enemmän kuin perunaa, päällä muskottia ja pohjalla ilmeisesti voissa paahdettua, toffeemasista sokeria tai siirappia. Annos oli taivaallinen ja kuiva, hapokas siideri raikasti suuta upeasti. Myös porkkanalaatikossa oli runsautta, jota vastaan Jaanihanson humalaga siider taisteli urhoollisesti.




Seuraava viini-ruokapari oli mielestämme koko menun onnistunein. Annos oli varsin yksinkertainen, mutta ruuassa hyvin tehdyt yksinkertaiset asiat ovatkin usein parhaita. Hernepyrettä, täydellisesti kypsennettyä turskaa, bechamel-kastiketta ja voissa kypsennettyjä herneitä. Kun näimme annoksen raaka-aineluettelon (turska-herne-bechamel), tiesimme heti minne mennä: Turska on Portugalin kansallisruokaa ja herne vihreää, joten vinho verde ei voinut mennä vikaan. Annoksessa oli bechamelia ja herneissä voita, joten halusimme hieman runsaamman vinho verden ja päädyimme siksi Aphros Vinhaon Loueiro-rypäleestä valmistettuun versioon. Viinin tuoksuaromeissa oli kukkaisuutta ja kivellisiä hedelmiä muistuttaen hieman rieslingiä. Sellaisenaan maisteltuna viini oli suussa varsin linjakas, rutikuiva ja suolaisen mineraalinen. Annos kuitenkin toi viiniin lihaa luiden ympärille: Hedelmäisyys nousi turska-annoksen kanssa aivan upeasti esiin. Toisaalta viinin mineraalisuus ja turskan kalaisuus olivat luonnollinen ja toimiva yhdistelmä. Tämä oli mielestämme kokemisen arvoinen kombo!

Viimeisenä pääruokana on villisikaa ja lanttupyrettä sekä reduktriokastiketta. Runsas ja syvänmakuinen annos, jolle olimme suunitelleet kaksikin viinivaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto on Espanjasta Toron alueelta tuleva Paramos de Nicasia, josta olemme kirjoittaneet aiemminkin. Viini tulee vanhalta, omilla juurillaan kasvavalta tarhalta Toron alueen rinteiltä. Maquina & Tablan viinintekijät hankkivat tarhat iäkkäältä Nicasia-nimiseltä leskeltä, mistä tulee viinin nimi. Tämä toimi villisika-annoksen kanssa mielestämme oikein hyvin: Viini on aromimaailmaltaan raikkaan punamarjainen ja aavistuksen kukkainen, taustalla hentoa vaniljaista mausteisuutta. Suussa napakan hapokas, melko intensiivisen marjainen ja keskitanniininen. Viinin hapot tarjoavat vastapainon rasvaiselle villisialle ja toisaalta annos nostaa viinistä lämpimän makeaa leivontamausteisuutta sekä kukkaisuutta. Ruoka selkeästi muuttaa viiniä positiivisesti, mikä on aina miellyttävää. Lisäksi viinistä nousevassa makeassa mausteisuudessa on jotain jouluista, mikä sopii hyvin menun teemaan.

Toiseksi viiniksi valitsimme selkeästi rotevamman ja hivenen rustiikkisemman vaihtoehdon: Kesän Sisilian reissulla törmäsimme Etnan rinteillä ajellessamme useissa rifugio-ravintoloissa villisika-annoksiin, joten päätimme kokeilla miten Etna Rosso toimisi tälle. Intuitiivisesti ajattelimme myös lanttupyreen toimivan kohtalaisesti, sillä monissa sisilialaisissa ruuissa on vähintään kohtalaisesti makeutta jota myös haudutetusta lantusta löytyy.  Tenuta delle Terre Neren Etna Rosso toimi annokselle aivan hyvin: viinissä on hapokkuutta ja tanniinia, joten rakenteellisesti pari on hyvä. Viinissä on Nicasiaan verrattuna enemmän yrttisyyttä ja maanläheisyyttä, hieman myös volatiilia happoa. Aromimaailmaltaan viini-ruokapari toimii, mutta viini ei varsinaisesti hyödy ruuasta. Viini itsessään on kuitenkin mielenkiintoinen, joten tätä kannattaa maistaa etenkin jos kokee että Nicasiaan anoksesta nouseva makeahko mausteisuus ei ole oma juttu. Terre Nerestä olemme kirjoittaneet aiemmin enemmänkin.


Kolmantena vaihtoehtona tälle lihapääruualle kehotamme säästämään sitä alkurosollille tarjottua lambruscoa. Annos on hyvin tuhti, joten voimme vakuuttaa että pirskahteleva, marjainen ja hapokas viini raikastaa suuta erittäin miellyttävästi. (Viini on alkuruuista tarkoitettu pariksi vain rosollille, joten lasillisesta riittää hyvin säästettäväksi lihalle. Luulisimme, että pyydettäessä lambruscon saa myös kahdessa osassa niin että puolet kaadetaan vasta possuannoksen kanssa.)

Siiten on aika siirtyä kohti jälkiruokaosastoa, jonne täytyy toki kulkea juustojen kautta: Tarjolla on uunijuusto ternimaidosta ja kuttujuusto, jotka molemmat ovat ravintolassa itse valmistettuja. Näiden pariksi halusimme hieman suomen 100-vuotisjuhliakin ajatellen suomalaisen tuotteen, ja valinta oli jokseenkin selvä: Finnviinin Valokki edustaa aivan uudenlaista marjaviinien sukupolvea. Viini on käytetty makeutetusta lakkamehusta, ja siltä se myös maistuu: Lakka-aromi on erittäin puhdas. Kaunis jälkiruokaviini, joka osoittaa (kuten muutkin Finnviinin tuotteet) että suomalaisista marjoista on mahdollista valmistaa myös käymisteitse loistavia juomia. Ja kyllä, viini toimii tuorejuustojen kanssa aivan loistavasti!

Varsinaisina jälkiruokina on maustekakkua Markus Rosenbergin isoäidin reseptillä kera neilikkajäätelön sekä riisipuuroarancinia omenakastikkeella. Halusimme valita annoksille kaksi erilaista viiniä, koska mausteinen kakku ja selkeästi hienopiirteisempi riisi-omena-annos ovat aromeiltaan varsin erilaisia. Löysimme kuitenkin molemmat viinit samalta tuottajalta: Josefina Pinolin viinit ovat vanha tuttu, Katri oli käyttänyt niitä jo aiemmassa työpaikassaan ja Heikki oli maistanut näitä ensimmäsen kerran Prioratin Falsetissa ravintola Celler l'Aspicissa. Pinolin viinit tulevat Katalonian eteläisimmältä alueelta Terra Altasta, jossa Pinolin suku on viljellyt ja valmistanut viiniä jo 4 sukupolven ajan.

Pinolilta löytyy makeat mistela-viinit sekä punaisena että valkoisena versiona. Punaisesta ja Valkoisesta Garnachasta valmistetut viinit sopivat näille annosille hyvin: Punainen on marjahilloinen, mausteinen, kahvinen, suklainen makea viini,  joka täydentää maustekakkuannosta mukavasti. Viini on runsaasta jäännössokerista huolimatta raikkaan hapokas, joten yhdistelmä ei muodostu liian raskaaksi.

Vaalea Josefina on valmistettu myöhään kerätyistä vanhojen köynnästen garnacha blanca-rypäleistä. Viini on makea, aromimaailmassa on aprikoosia, appelsiinimarmeladia, eksoottisempia sitrushedelmiä ja kukkeutta. Viini toimii riisi-omena-anoksen kanssa, se tuo kermaiseen ja omenaiseen annokseen oman makean lisänsä.

Olimme maistamassa menun sen ollessa voimassa vasta toista päivää, mutta annoksissa ei näkynyt merkkiä hapuilusta. Keittiön tyyli oli selkeä ja raaka-aineet pääsivät hyvin oikeuksiinsa. Markus Rosenbergin ja Ilmari Saarikosken muodostama tiimi taivuttaa joulun raaka-aineet ja maut uudenlaisiin ja yllättäviin muotoihin, jotka kutkuttelevat makunystyröirä ja hivelevät silmää. Juomaparit tarjoavat toivottavasti uusia elämyksiä ja avartat näköaloja. Omasta puolestamme toivomme kaikki tervemenneiksi Ravintola Hella & Huoneeseen kokemaan ja maistelemaan!

Maailman ympäri lokakuussa Chilessä

Lokakuu vetelee loppuaan, joten jälleen on maailman ympärimatkan koontipostauksen vuoro. Lokakuu vietettiin tutustuen Chileläiseen ruokaan ja viineihin lihattoman lokakuun hengessä ja tästä postauksesta löytyykin pari meille uutta kasvisruokareseptiä, jotka jäävät meillä taatusti käyttöön.

Jälkiruuaksi Milhojas con dulce de leche

tiistai 24. lokakuuta 2017

Viinejä ja fiinejä jouluruokia Hellassa ja Huoneessa

Pääsimme puolitoista vuotta sitten kokeilemaan viiniosaamistamme, kun Hellan ja Huoneen sommelier Humberto kutsui meidät parittamaan viinejä ravintolan menuun. Tehtävä hauska, eimmekä ilmeisesti epäonnistuneet täysin koska yhteistyökutsu uusittiin koskien huomisesta alkaen tarjolla olevaa joulumenua. (Epäilemme tosin että Humbertolla on oma lehmä ojassa, koska hänen omaa viestiään lainataksemme "Jouluruoka is a nightmare".)

Alkuvaiheen suunnitelmia...

Saimme tiedot annoksista kuukausi sitten ja aloimme heitellä ilmoille viini-ideoita laajalla skaalalla. Pallottelimme näitä keskenämme ja myös Humberton kanssa whatsappin välityksellä viikon pari, ja tänä aikana skaala kapeni hieman. Lopullisesti päätimme viinit pari viikkoa sitten tavatessamme, ja mielestämme saimme valittua kiinnostavia viinejä.
 
Itse menu vaikuttaa myös kiinnostavalta, Hellan ja huoneen nykyisen konseptin mukaisesti se sisältää 15 erilaista annosta, joissa perinteisten jouluruokien henkeä on viety fine dining-maailmaan.


Tästä lähdettiin


Lisävaloa annoksista tarjottiin
demonstratiivisin kuvin...
Yhditimme siis viinejä ruuille maistamatta tai näkemättä annoksia. Ideamme oli tuoda juomapareiksi sellaisia tuotteita, jotka ovat kiinnostavia itsessään, kuvastavat osin omaa viinihistoriaamme ja ovat rakenteeltaan ja aromimaailmaltaan annoksiin sopivia. Osa yhdistelmistä perustuu koettuihin yhdistelmiin ja osa en tehty ns. perstuntumalla: Esimerkiksi pääruuissa on villisikaa, jolle päätimme yhdistää etna rosson taannoisella Sisilian matkalla etnan rinteiden rifugio-ravintoloiden annosten perusteella. Toisaalta taas kalapääruoassa on Portugalin kansallisruokaa eli turskaa, joten vinho verde ei yksinkertaisesti voi mennä vikaan. Ehkä.

Nyt on siis hyvä aika varata pöytä Hellasta ja huoneesta: Lupaamme, että viinit ovat kiinnostavia ja osin ehkäpä myös yllättäviä: Saatat maistaa viinityylejä, joihin et ole aiemmin tutustunut. Väännä siis suu ennakkoluulottomaan asentoon ja suuntaa Salhojankadulle!

Itse pääsemme maistamaan uuden menun ja viiniyhdistelmät tuoreeltaan perjantaina, jonka jälkeen lupaamme raportoida yhdistelmien toimivuudesta lisää.